Luvian Laitakarin historia
Laitakari paljastui maankohoamisen myötä merestä keskiajan lopulla ensin pienenä karina, myöhemmin saarena. Isojaossa, vuoden 1759 kartassa Laitakari mainitaan jo kylien yhteisenä lastauspaikkana.
Luvian Laitakari on perinteikäs purjelaivojen telakka-alue ja satamapaikka. Alue oli erityisesti 1800- luvun puolivälissä yksi Suomen vilkkaimmista purjelaivojen telakka-alueista: parhaina vuosina 1850-luvulla Laitakarissa laskettiin veteen 5-6 purjelaivaa vuodessa. Kaiken kaikkiaan Luvialla tiedetään rakennetun n. 400 yksilöitävissä olevaa purjelaivaa. Laivat lastattiin talonpoikaisilla tuotteilla, kuten tervalla, hiilillä, sahatavaroilla ja haloilla. Paluulastina tuotiin tarvikkeita uusien laivojen rakentamiseen.
Luvialla rakennettujen aluksien vallitseva alustyyppi oli kuutto. Tätä ikivanhaa keskiaikaista laivatyyppiä käytettiin talonpoikaispurjehduksissa aina 1800- luvun alkuun asti. Perimätiedon mukaan luvialaisten merenkulkijoiden kuutot olivat kaksimastoisia. Tsaarivallan kynnyksellä vuonna 1808 kaikki luvialaiset alukset olivat jo kuitenkin kaljaaseja.
Vuosina 1562 – 1919 Luvian varveilla rakennettiin yhteensä 414 alusta, joista 136 oli kaljaaseja. Ennätysvuonna 1857 Luvian varveilta valmistui seitsemän suurikokoista purjelaivaa! Luvian pitäjässä oli parhaimmillaan 15 varvia eli laivanrakennustelakkaa.
Luvian Laitakarin varveilla rakennettiin yhteensä 70 puurakenteista laivaa. Viimeinen Laitakarissa rakennettu laiva oli kaljaasi Sampo, joka laskettiin vesille 28.8.1919.
Laivanrakennuksen ohella Laitakari oli pitkään lastaus- ja satamapaikka. Luvialta kuljetettiin vuosisatoja mm. polttopuuta Tukholmaan aina 1940-luvulle saakka. Telakkatoimintaa seurasi Laitakarissa sahatoiminta, puutavaraa vietiin Laitakarin kautta aina 1970-luvulle saakka. Teollisen toiminnan lisäksi kapean niemen tyveen, osin yksityiselle maalle rakentui pieni huvila/asuinyhdyskunta. Puutavarasataman ja teollisuustoiminnan hiipumisen jälkeen Laitakaria, vanhaa kylien maanomistajien yhteismaata on kehitetty ja rakennettu huvivene ja perinnesatamana, jonka rakenteet ja palvelurakennukset ovat pääosin vuosituhannen vaihteesta. Vanhin vapaa-aikaan liittyvä rakennus on 1960-luvulla aloittanut tanssilava. Rantoja on muokattu merkittävästi viime vuosikymmeninä veneilyyn sopiviksi satama-altaiksi ja aallonmurtajiksi. Oman, paikan historiaan liittyvän lisän veneilykäyttöön tuo 2000-luvulla elvytetty laivanrakennusperinne, jonka tuotoksena syntyi Kaljaasi Ihana vuonna 2011. Sen kotisatama on edelleen Laitakarin satamassa.
